torstai 30. toukokuuta 2013

Vinkkejä safarille

Tässä on listattu muutamia vinkkejä safarille ja reissuun Afrikkaan..


  • Aurinkorasva: Huomaamattakin aurinko ottaa vaikka istuisit safariautossa kangaskatto päällä. 
  • Hattu: Näin vältyt auringonpistoksilta Afikan kuuman auringon alla.
  • Hyttyskarkote: Saat edes jonkunlaisen suojan hyttysiä vastaan.
  • Hyvät kengät: Itselläni oli game driveilla kylläkin varvassandaalit ja ei mitään haittaa. Myös lenkkarit olivat hyvä varustus.
  • Kamera: Hyvällä objektiivilla varustettu kamera. Oikeissa elinympäristöissään olevia villieläimiä seurataan useimmiten matkan päästä, ettei niitä tarpeettomasti häiritä. Muista myös nauttia itse safarista ettet koko ajan vain kuvaa.
  • Kevyt vaatetus: Päivisin kevyet ja mukavat vaatteet. Shortsit ja toppi toimivat varsin hyvin. Huivi kassiin jos tarvetta ilmenee.
  • Kiikarit:Näkee hyvin kauemmaskin safariautosta.
  • Lämmin vaatekerta: Vaikka Afrikan aurinko polttaa päivällä, yöt ovat vastaavasti kylmiä. Aamusafareille herätys on ennen auringonnousua ja silloin lämmin pusero on hyvä olla ja pitkät housut.
  • Rokotukset: Moniin Afrikan maihin tarvitaan keltakuumerokotus + todistus siitä ja myös malarianestolääkitys on suositeltavaa. Kannattaa ottaa näistä selvää hyvissä ajoin!
  • Taskulamppu: Sähkökatkon sattuessa mukava saada valoa. Itselläni aplikaatio puhelimessa.
  • Vesipullo: Yleensä juomat kuuluvat safarien hintaan, mutta itselläni oli vettä aina laukussa.
  • Adapteri: tarkista maakohtaisesti
  • Reppu: Hyvä olla päiväsafareilla tavaroille. 
  • Raha: Itselläni oli vaihdettuna vain USA:n dollareita ja niillä pärjäsin hyvin koko reissun.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Big Five

"Big Five" viittaa viiteen Afrikan mahtavimpaan villieläimeen: leijonaan, leopardiin, elefanttiin, buffaloon ja sarvikuonoon. Termi on alunperin ollut metsästäjien käytössä.
Itse kyseenalaistan termin siinä mielessä, että Afrikasta löytyy paljon muitakin mahtavia villieläimiä. Hyvä matkatoimistojen markkinointi keino toki. 
Luultavimmin matkailijan listalla on ensimmäisenä nämä viisi ja muut eläimet ovat sitten plussaa. Näin se oli itselläkin, mutta luontoa ja eläimiä nähdessä käsitys muuttui ja halusi nähdä lisää ja lisää.






Olimme Botswanan puolella kun teimme kaikki safarit, lukuunottamatta Sambiassa tekemäämme aamuista game walkia sarvikuonojen luo. Paikalliset puhuvat näistä päivän sisällä tapahtuvista safareista nimellä game drive tai walk. Se sekoitti ensin ennen kuin asian tajusimme.
Botswanassa emme löhöilleet ja emmekä olleet paikoillaan. Teimme iltapäivä safarin, yö- ja aamusafarin sekä veneajelun Chobe-joella.
 Choben kansallispuisto on Botswanan toiseksi suurin kansallispuisto.





Oppaanamme toimi mahtava Stanley, Ngoma Lodgen yksi oppaista. Ngoma Lodge oli all inclusive ja sisälsi näin ollen myös safarit ja vielä meille räätälöitynä sopivilla aikatauluilla! Aivan täydellistä! Pisteenä i:n päällä olimme joka safarilla ainoat.
Olimme saaneet myös lodgesta pienet vihot, missä oli listattu eläimiä ja lintuja. Näin pystyisimme merkkaamaan mitä olimme nähneet.
Se tietomäärä mikä tuli noiden parin päivän aikana oli käsittämätön. Luonnon kauneus ja eläimet. Siinä vain olimme eläinten vieressä ja katselimme toisiamme silmästä silmään. Stanley kertoi perusasiat ennen safarille lähtöä ja siinä tuli ilmi että eläimet havaitsevat vain auton yhtenä könttönä, ne eivät tajua siellä olevan ihmisiä vaikkakin haistavat uusia hajuja.



Impala, paikalliset kutsuivat McDonalds mainokseksi tuon M-kuvion vuoksi







Ja sitten oli vielä tämä Sambian kävellen tehty safari. Siinä oli mahdollisuus nähdä valkosarvikuono (uudelta nimeltään leveähuulisarvikuono)ja aivan lähietäisyydeltä. Livingstonen Mosi-oa-Tunya kansallispuistossa elää 8 kappaletta valkosarvikuonoja ja niillä on ympärivuorokautinen valvonta valtion toimesta. Niitä ei luokitella uhanalaisiksi vaan silmälläpidettäviksi. Mukanamme tuli yksi aseistettu vartija, joka kuului näihin vartijoihin.
Pääsimme muutaman metrin päähän niistä. Tunne oli huikea ja samalla hieman pelokas kun tiesi että tuo noin 2000-3000 kiloa painava otus pystyy juoksemaan 40km/h. 




Meillä jäi Big Five:sta puuttumaan leopardi, mutta kaikki se mitä näimme ja koimme kuittasi tuon. Seuraavalla kerralla sitten.


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Mosi-oa-Tunya

Victorian putoukset = Mosi-oa-Tunya ( the Smoke that Thunders kuten paikalliset sanovat), on suuri vesiputous Afrikassa, Sambesi-joessa, Zimbabwen ja Sambian rajalla.

Putous on noin 1600 metriä leveä ja noin 107 metriä korkea.
Putoukset kuuluvat UNESCO:n maailmanperintökohteisiin.

David Livingstone, skotlantilainen löytöretkeilijä, löysi ensimmäinsenä eurooppalaisena  putoukset 17.3.1855 ja  nimesi ne kuningatar Viktorian mukaan.
Putousten yhteyteen on Cecil Rhodesin toimesta rakennettu silta vuonna 1905 George Hobsonin suunnittelemana. Valmistuessaan silta oli maailman korkein.
Sillan sijaitessa kahden maan rajalla, se linkitti näin ollen maat ja helpotti rajanylitystä. Itse silta on niin sanottua no mans land-aluetta.



 
Otimme höyryjunan Victoria Falls hotellilta sillalle, mikä on no man´s land-aluetta ja siellä ei tarvitse passia. Rajalla vain ilmoittaa menevänsä katselemaan maisemia sillalta.




 Sambian puolella sillan kupeessa on päivisin kahvila ja ilmainen museo sillan historiasta. Siellä meille oli itse G. Hobson (näyttelijä ;) ) pitämässä pienen infon sillan rakennusvaiheista.




 Putouksia todella kannattaa käydä katsomassa mahdollisimman monesta vinkkelistä. Zimbabwen puolelta näkee putouksista isoimman osan ja siellä myös sijaitsee David Livingstonen patsas.









Kävelyreitin lopuilla on Danger Point-näköalapaikka, siellä kävellessä oli kuin olisi ollut rankassa sademyrskyssä. Vesi kuohuu niin korkealle ja niin lähellä tulvakauden aikaan. Itse kastuin aivan totaalisesti, mutta oli se sen arvoista.




Sambian puolelta olimme todella hyvään aikaan putouksilla, Lunar Rainbow (suom. kuun sateenkaari).
Sateenkaaria muodostuu yleensä auringonvalossa, mutta tarpeeksi voimakas kuunvalo voi myös mahdollistaa niiden havaitsemisen, kuten täysikuun aikaan. Värit voivat olla himmeämpiä tai erottuvat tuskin lainkaan ja värinäkömme on vielä heikompi pimeässä. Kuun kaari hohtaakin yleensä usein valkoisena. Näky oli todella todella vaikuttava. Puisto on auki täydenkuun päivänä, päivä ennen ja jälkeen ja sinne kannattaa mennä ilta kahdeksan jälkeen ja toivoa että on selkeä taivas. Tammikuusta toukokuuhun ovat parhaimmat ajankohdat kokea tämä elämys.





Helikopterilento oli aivan ehdoton, ei tullut kysymykseenkään ettemme menisi.Vaihtoehtoina oli 15 minuuttia ja 25 minuutti kuten jo kerroinkin. Googletimme ja mietimme kumman ottaisimme. Ei mennyt kuin muutama minuutti ja kumpikin oli samaa mieltä, ottaisimme pidemmän lennon. Siinä olisi aikaa ottaa kuvia mahtavista maisemista ja nauttia itse lennosta.
Kopterit ovat neljä- tai kuusipaikkaisia. Lentäjän viereen eteen pääsee yksi (ja se on muuten paras paikka!) ja takana on kolme paikkaa vierekkäin tai isommassa 2+3. Joku joutuu siis aina keskelle. Meillä kävi aivan täydellinen tuuri. Lentomme oli neljäpaikkaisella, itse pääsin eteen ja ystäväni ikkunan viereen toiselle puolelle. Saisimme siis kummaltakin puolelta kuvia ja yllärinä jalkojeni alla oli vain lasia..pääsin siis ottamaan kuvia suoraan alaspäinkin.
Pidempi lento sisälti kierroksia putousten yllä ja vielä lenkin kansallispuiston yllä. Bongasimme eläimiä ilmastakin!







Meiltä jäi kokematta mm. Livingstone Island ja Devil´s pool ja siinä on jo kaksi todella hyvää syytä lähteä uudestaan reissuun! Vesi oli aivan liian korkealla, että joella olisi päässyt niin lähelle putousten reunaa, joten se oli mahdotonta toteuttaa. Paikalliset sanoivat että suunnilleen elokuusta eteenpäin olisi mahdollisuus päästä uiskentelemaan Devil´s pooliin. Silloin virtaus on pieni kuten veden määräkin ja luonnon altaaseen putousten reunalla voi mennä hakemaan pientä adrenaliini pyrähdystä!


Victorian putoukset eivät ole korkeimmat tai leveimmät maailmassa, mutta niiden väitetään olevan suurimmat. Joka tapauksessa kokemus oli mieletön!


tiistai 21. toukokuuta 2013

Afrikka

Tuo maailman toiseksi suurin maanosa.
 Talviloma suuntautui tällä kertaa täysin uuteen paikkaan minulle. Kohteina oli Zimbabwe, Botswana ja Sambia. Matka oli täysin omatoimimatka ja kaikesta olin ottanut selvää kyselemällä vinkkejä siellä käyneiltä ja googlettamalla. Google on aina iso apu näissä matkojen suunnitteluissa.

Helsingisä lähtöselvityksessä laukut saimme perille asti kuten tarkastuskortitkin.. mutta pieni mutka tuli sitten Lontoossa. Istuimme koneessa odottaen lähtöä kohti Johannesburgia, mutta kolmen tunnin odotuksen jälkeen kapteeni ilmoitti että vika oli niin suuri ja varakoneita ei ollut niin jäisimme Lontooseen yöksi. Lentoyhtiö järjesti majoituksen ja ruokailut. 
Olisimme perillä tasan vuorokauden myöhemmin.





Perille saapuminen oli mieletön tunne. Pitkä matka takana ja koneen ollessa laskussa näimme ikkunasta Victorian putouksista vilauksen. 

Vaikka matka vuorokaudella lyheni, aikaa oli mainiosti. Ensimmäiset kolme yötä olisimme Zimbabwen puolella Victoria Falls kylässä, siitä Botswanaan safareille yhdeksi yöksi ja viimeisenä Sambian puolelle Livingstone kylään kolmeksi yöksi.

Majoituimme Victoria Falls Rainbow hotelliin. Hotelli oli hyvä, muttei aivan kuten odotimme :) Kaikki toimi, aamupala oli hyvä ja uima-allasalue oli mukava.

Zimbabwessa kävimme tutustumassa siirtomaa-aikaiseen hotelliin, The Victoria Falls hotel, mikä oli aivan mieletön. Takapihan upea näkymä yli sata vuotta vanhalle sillalle ja putouksille kruunasi miljöön. Monessa paikassa ennen lähtöä sanottiin että putoukset olisi hyvä nähdä monesta vinkkelistä ja tämän todella toteutimme :)






Hotellin vierestä lähti höyryjuna kohti siltaa ja putouksia ajoittuen juuri auringonlaskuun. Matkan aikana saimme pienen historia paketin alueen historiasta, putouksista, David Livingstonesta ja sillasta.
Retken jälkeen jäimme hotelliin syömään. Ruoka oli mahtavaa!

Seuraavana päivänä vuorossa oli helikopterilento putousten yllä. Vaihtoehtoina 15 minuuttia ja 25 minuuttia. Meille ei ollut epäselvää kumman ottaisimme, ehdottomasti pidempi. Muuten aika loppuisi kesken ja kun kuvaisi maisemia ei lopulta ehtisi nauttia näkemästään. Tuo pidempi oli siihen hyvä, että sai myös itse vain katsella ja nauttia.







Lennon jälkeen kävimme pikaisesti hotellilla ja suunta kohti putouksia taas. Tällä kertaa kävellen putousten vastapuolta. Se oli hienoa, ääni, sumu ja kosteus. Ei sitä osannut kuvitella ennen kuin lähelle pääsi. Reitti oli hyvä ja helppo kävellä vaikka varvassandaaleilla. Sadetakit (mitä paikalliset vuokrasivat puiston ulkopuolella) olivat ihan käytännöllisiä tiettyyn pisteeseen asti. Itselle kävi kuitenkin niin, että menin tutustumaan Danger Point kohtaan ja siellä ei muuten mikään sadetakki auttanut. Olin kuin uitettu koira palatessani, kengistä pystyi kaatamaan vettä pois.
Lisää putouksista tästä.

Zimbabwesta matka jatkui kohti Botswanaa ja Choben kansallispuistoa. Pari päivää mitkä olimme perillä, vietimme aika tiiviisti game driveilla, eli lyhyillä safareilla.
Majoituspaikka oli yksi parhaimmista missä olen ikinä ollut, Ngoma Lodge. 





He järjestivät kaikki safarit ja meillä oli kaikissa sama kuski/opas Stanley. Aivan huippu. Hän tiesi niin paljon luonnosta ja eläimistä, vaikka auto kävi niin hän kuuli eläinten ääniä ja pystyi kertomaan mitä edessä oli tulossa.
Safarien välissä ehdimme nauttimaan itse lodgesta ja sen antimista.






Paljon olen ollut eri rajanylitys muodollisuuksissa, mutta vielä en ollut kertaakaan siirtynyt veneeltä rajalta rajalle. Näin siirryimme matkan viimeiseen määräpäähän Sambiaan. Kazungulan rajanylitys meni nopeasti, kuten muuallakin. Zimbabween mennessä kertaviisumi oli 30 USD, Botswanaan ei maksanut mitään ja Sambiaan 50 USD. Sinänsä ei paha kustannuserä.

Sambiassa ohjelmassa oli kaksi must-juttua. Nähdä Victorian putouksilla Lunar Rainbow (täydenkuun valossa putoukset ja sateenkaari) ja sarvikuonot, joita Sambian eteläosassa on vain 8 kappaletta! Niillä on ympärivuorokautinen valvonta salametsästäjien vuoksi.
Lisäksi kävimme Zambezi-joella risteilyllä auringonlaskun aikaan ja Livingstone kylällä tutustumassa paikalliseen museoon ja kauppoihin.





Lähtiessä kotiin Sambiasta, kentällä oli mielenkiintoinen juttu passintarkastuksessa. Kun passi oli leimattu ja meni odotushalliin odottelemaan ja jos tuli tarvetta käydä vessassa, niin ainut vessa oli ENNEN passintarkastusta :D Kun kysyimme asiasta, virkailijat sanoivat että ei mitään siitä vain vessaan. Eikä kukaan kysellyt mitään, kerranhan passi oli jo katsottu!
 
Paluumatka sujui mutkitta ja olimme alle vuorokaudessa takaisin Suomessa. Malarialääkkeitä tuli vielä popsia viikko matkan jälkeen.

Matka oli kaikin puolin onnistunut, ihastuin Afrikkaan, sen kulttuureihin, eläimiin ja ihmisiin. Varmasti palaan takaisin sinne.