perjantai 19. huhtikuuta 2013

The "Seven Sisters" and their stepsisters

Kuten jo aiemmin viittasin Varsovassa olevaan kulttuuri- ja tiedepalatsiin, niin palataan aiheeseen.

Varsovaan saavuttuani huomasin rakennuksesta kuvan ja sanoin heti muulle porukalle että tuon on liityttävä jollain tapaa Neuvostoliiton aikaisiin "Seitsemään sisareen" Moskovassa.

Muutama vuosi taaksepäin olin Moskovassa ja majoituin siellä Hilton Leningradskaya:ssa. Ystäväni tiesi kertoa hotellista sen kuuluvan "Seitsemään sisareen". Hotelli oli mielettömän iso rakennus ja mielenkiintoni heräsi historiasta.

Nämä Seitsemän Sisarta tai Stalinin Hampaat, kuten jokut kutsuvat,  ovat Stalinin aikoinaan rakennuttamia korkeita rakennuksia, vastineita New Yorkin pilvenpiirtäjille.
Sisaret ovat Moskovan valtionyliopisto, hotelli Ukraina, ja Leningradskaja, ulkoministeriön rakennus ja kolme kerrostaloa.

Hieman selviteltyäni ja googlailtuani selvisi, että Neuvostoliitto ja Stalin olivat lahjoittaneet rakennuksia silloisiin muihin Itäblokin maihin, Varsovaan, Prahaan, Kieviin ja Riikaan. Se selitti tämän yhdenmukaisuuden.



Varsovan kulttuuri- ja tiedepalatsi



Hilton Leningradskaya






hotellin aula


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Päivä Varsovassa

Itä Euroopan maan ja sosialismin havinaa.

Olen ollut Venäjällä ja muutamassa muussa entisessä tai nykyisessä sosialistisessa valtiossa aiemmin ja Varsova ei niistä poikennut ollenkaan. Kaupunki muistutti arkkitehtuuriltaan Venäjän kaupunkeja ja olemuksesta pystyi aistimaan vanhaa Neuvostoliiton aikaa.


Päiväretki Varsovaan oli periaatteella "ex tempore" jonnekin työkavereiden kanssa. Ja toimi ihan mainiosti. Lentoaika kaupunkiin on vain 1 tunti 30 minuuttia ja aikaeroa Suomeen on -1 tunti. Ainut mitä tulee muistaa on rahanvaihto. Vaikka Puola kuuluu EU:hun niin heillä on käytössään  Puolan zloty.

Perillä oltiin jo aamu 9 aikaan ja taksilla suoraan ostoskeskus Arkadiaan. Kauppoja löytyi makuun kuin makuun ja paikan koko oli Vantaan Jumboon verrattavissa.



Arkadiasta matka jatkui vanhaan kaupunkiin, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Toisen maailmansodan tuhojen jälkeen vanhakaupunki on rakennettu täysin uusiksi.




Aloitimme kävelyn Kuninkaanlinnan aukiolta ja koukkasimme Pyhän Johanneksen katedraalin kautta jatkaen matkaa Krakowskie Przedmiescieta pitkin Nowy Swatille, mikä on muuten oppaiden mukaan hyvä ostoskatu. Itse en sitä kyllä täysin allekirjoita. Riippuu toki mitä hakee.
Yllätyksenä tuli, että Puola vietti surupäivää 10.4.2010 tapahtuneen Smolenskin lento-onnettomuuden kunniaksi. Presidentinlinnan edessä oli iso kynttilämeri ja ihmiset pitivät puheita ja menivät kulkueissa Nowy Swatia pitkin. Turma oli iso, kosketti varmasti monia ja haavoitti valtiota, mutta siitä on kulunut 3 vuotta, joten ihmisten paljous hämmästytti. Kun ei ollut mikään niin sanottu tasavuosipäivä.




Pieni tauko ja lämmittely oli paikallaan kolean ja hieman sateisen sään vuoksi. Nautin elämäni ensimmäisen `Hot Chocolate`:n. Luulin tilanneeni lämmikkeeksi kaakaon, mutta sainkin todella suoraan suomennettuna sitä `kuumaa suklaata`. Mukillinen sulatettua suklaata, joka taltuttaa isommankin makeannälän! :)




Päivä jatkui Zlote Tarasy -ostoskeskukseen pikaisesti. Sieltä löytyy mm. Bath & Body Works (ainoana Euroopassa), Victoria´s secret beaty, Hugo Boss ja ensimmäisenä Puolassa hard Rock Cafe. Siellä kävimme vielä ennen lähtöä syömässä ja hinta-laatusuhde oli hyvä ja palvelu mainiota. 

Varsovan hintataso on suhteellisen halpa, mutta länsimaalaiset- ja luksustuotteet ovat sitten Suomen hinnoissa. Tosin kaupungista löytyy sellaisia merkkejä mitä saa lähteä USA:sta asti hakemaan jos ei Varsova kiinnosta.

Zlote Tarasy:n edusta herätti mielenkiintoni kun lipputangoissa oli EU:n, Puolan ja (erikoisuutena mielestäni) Arabiemiirikunnan liput. Kai UAE:lla on osuutensa tuohon ostariin sitten. Hieman vivahteita sieltä suunnalta kyllä pystyi aistimaan.

Zlote Tarasy ja liput kuvan oikeassa alareunassa

Varsovasta löytyy aivan päärautatieaseman vierestä Kulttuuri- ja tiedepalatsi. Neuvostojohtaja Josif Stalinille nimetty tornitalo, joka oli Neuvostoliitolta Puolalle lahja vuonna 1955. Lisää rakennuksesta löydät täältä .

En ole ikinä jättänyt kentälle menemistä niin viime tippaan kuin nyt. Jonotimme taksia 17:50 ja boarding lennolle oli 18:30. Mutta hyvin ehti, taksit alle ja menoksi. Olimme turvajonossa 18:15 joten tax-free-shoppailulle jäi vielä hitusen aikaa. Sitten koneeseen auringonlaskua katsomaan.


Kiitos kolleget ihanasta päivästä!






perjantai 12. huhtikuuta 2013

Talviloma

Talviloma lähenee ja suunnitelmat varmistuvat.
Pari maanosaa on käymättä ja nyt pääsen yhteen niistä, nimittäin Afrikkaan. Olen kyllä käynyt Egyptissä, mutta sitä en miellä mitenkään osaksi Afrikkaa, se tuntuu enemmän Lähi-idältä.

Kohteena on Zimbabwe, Botswana ja Sambia.

Lentäen:
meno Helsinki-Lontoo-Johannesburg-Victoria Falls
paluu Livingstone-Johannesburg-Lontoo-Helsinki.

Siinä saa jo hetken koneessa istua, mutta näkymät perillä ovat varmasti sen arvoiset!
Victorian putouksen kohinat, safari Choben kansallispuistossa ja Big 5:  leijona, leopardi, elefantti, sarvikuono ja buffalo- harvoin kyllä.

Rokotteet päivitetty ja Malarone-lääke haettu ja pieni 
matka- apteekki koottu. 
Pian alkaa laukun pakkaus, purku, pakkaus, purku ja kerran vielä pakkaus. Sitten on karsittu turhat tavarat ja vaatteet pois ja laukkuun mahtuu tuliaisia paluuseen.

Tästä se lähtee...








keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Maailman ympäri pikaisesti

Edellisessä kirjoituksessani kerroin kuinka lähdin Tokioon kukkia katselemaan. Tähän matkaan liittyi muutakin lyhyessä ajassa. 

Reissuun lähdin suoraan töistä ja Tokiossa olin seuraavana aamuna. Matkan juttu olivat ne kirsikankukat, mutta toki tutustuin Tokioon muutenkin.
Yövyimme ensimmäisen yön Shinjukun alueella ja sieltä metrolla liikkuen menimme pitkin Tokiota. Metrolla oli mielestäni todella helppoa liikkua ja se oli tehty selkeäksi. Asiaa avitti tietenkin englanniksi olleet kyltit mitä oli helppo seurata.

Shibuyassa katsastimme Hachikon-patsaan ja alueen kuuluisan tieneristeyksen. 



Asakusassa Sensoji-temppelin ja Tokyo Skytreen Sumidassa.




Seuraavana aamuna herätys neljältä ja taksilla kohti Tsukijin kalatoria, maailman suurin kalan ja muiden merestä saatavien tuotteiden tukkupaikka. Alueella on noin 900 myyjää. Tori aukeaa aamulla klo 3 paitsi sunnuntaina jolloin se on kiinni. 




Huutokauppa, minne turisteilla on mahdollisuus mennä katsomaan, aukeaa noin 5:20 ja päättyy noin klo 7. Mistään ei selvinnyt että turisteille se on avoinna vain klo 5:15-6:15 ja vain ensimmäiset 120 henkilöä pääsevät sisään. Luulimme että riittää kun olemme hieman ennen viittä paikalla. Eipä sitten riittänyt. Huutokauppa oli turisteilta loppuunvarattu jo klo 4:15.




 Siitä huolimatta päätimme mennä torialueelle. Kiertelimme ja katselimme kun torikauppiaat laittoivat kalojaan ja muita mereneläviä esille. Sieltä meidät häädettiin pois ja näytettiin kylttiä japaniksi ja englanniksi missä todettiin että pääsy oli kielletty ennen klo 9. Onneksi olimme ehtineet kiertelemään jo tovin.
 Parempi onni siis seuraavalla kerralla.









Tokiosta matka jatkui Tsuchiuraan, missä ystäväni suomalainen naapuri asui ja työskenteli tällä hetkellä. Saisimme olla seuraavan yön hänen luonaan. Illalla hän vei meidät syömään paikalliseen ravintolaan ja kokeilemaan makuelämyksiä. Pallokalaa ja Kobe-härkää.
Oli hyvä kun kysyin tuleeko pihvin kanssa haarukka ja veitsi, niin vastaus oli vain että liha on niin mureaa ettei niitä tarvita. Ja totta se oli, liha vain suli suussa ja oli palasteltu valmiiksi puikoilla syötäväksi. Paikalliset syövät lihaakin soijan ja wasabin kera, uusi mutta hyvä makuelämys sekin.















Karaoke ja sukkulahotelli jäi kokematta. Seuraavalla kerralla sitten.

Monta kokemusta rikkaampana seuraavana aamuna suuntasin junalla, sisältäen muutaman vaihdon, Tokio Naritan lenkokentälle. 
Ennen Suomesta lähtöä matkaani tuli pieni muutos. Tulisin kotiin New Yorkin kautta ja samalla lentäisin maailman ympäri. Se jos mikä sopi todella minulle. Pitihän tuollaista pika maailmanympärimatkaakin kokeilla. Joskus sitten kunnolla ja ajan kanssa.

Lento oli 12h 30min ja se meni kuin siivillä. Lähtö oli aamupäivällä Tokiosta ja perille New Yorkissa olisin samaan aikaan. Joten en menettänyt päivästä yhtään tuntia, elin sen kahteen kertaan!
Lennolla tarjoiltiin mm. jäätelöä jälkkäriksi ja itse koottava hampurilainen. Nami!


Tähän New Yorkin koukkaukseen liittyi illalinen perillä ystävän kanssa ja tietenkin pienet shoppailut. :)
Ehdin myös korjauttaa huivinia ja huollattaa rannekoruni.





Yksi yö perillä ja kohti Helsinkiä ja töitä. Neljä päivää ja viisi yötä myöhemmin taas takaisin normaalissa.

Aikaerorasitusta ei huomannut ollenkaan.

Autossa odotti ihana yllätys ystävältä, hyvin jaksoi :)







Matka maailman ympäri oli siis suoritettu onnistuneesti.



Tokio ja kirsikankukat

Jo viime keväästä asti oli ollut ystäväni kanssa puhetta että lähdettäisiin 2013 keväänä katsomaan Japaniin kirsikankukkia kun ne puhkeavat. Tietenkin sillä varauksella että töistä sattuisi vapaat samaan kohtaan.

Kuukausi sitten työvuorot ilmestyivät ja sovimme lähdöstä Tokioon maaliskuun puolenvälin jälkeen vaikka kukat eivät olisi puhjenneetkaan. 
Tokiossa kirsikankukat kukkivat yleensä alku huhtikuusta, mutta tänä vuonna ne olivat muutamaa viikkoa aikaisemmassa. Se selvisi minulle pari päivää ennen lähtöä kun googlettelin "cherry blossom forecast 2013". Kalenteri kertoi kukkien auenneen jo ja että ne olisivat parhaimmillaan juuri kun saapuisimme perille! Mikä ajoitus, hypin melkein riemusta.

Kirsikankukkien kukinta on suhteellisen lyhyt. Täydessä kukassa ne ovat noin viikon päästä kun ensimmäiset kukat ovat auenneet. Siitä viikko niin kukat putoilevat maahan. Sateen tai kovan tuulen sattuessa kukinta lyhenee entisestään.

Japanilaisille hanami, kukkien katseleminen, on tärkeä. He kokoontuvatkin yleensä puiden alle syömään, juomaan ja viettämään aikaa yhdessä ihastellen kukintaa. Työpaikoilta nuorimmat lähetetään varaamaan paikkoja puistoista, jotta illalla vanhemmat kollegat voivat tulla juhlimaan.




Itse suuntasin katsastamaan kukat Uenoon. Näky oli vaikuttava! Ihmisiä oli paljon ja kaikilla kamerat kädessä.





 Puistosta löytyi myös ruokakuja niille kenellä ei omaa piknik-paikkaa ollut. Ruuat oli maittavia.

   





Kierrellessäni Uenon puistossa mieleeni tuli suomalaisten viettämä vappu Ullanlinnanmäellä, ilman kukkia :D



Aivan Japaniin asti ei meidän tarvitse lähteä kukkia katselemaan sillä Helsingin Roihuvuoresta löytyy Japanilaistyylinen puutarha missä kasvaa yli 200 kirsikkapuuta.

Kukinta ajoittuu toukokuun toiselle tai kolmannelle viikolle riippuen säästä. Itse taidan suunnata sinnekin tänä keväänä. Sieltä saattaisi piknik-alueen löytää itselle ja ystäville.