keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Mosi-oa-Tunya

Victorian putoukset = Mosi-oa-Tunya ( the Smoke that Thunders kuten paikalliset sanovat), on suuri vesiputous Afrikassa, Sambesi-joessa, Zimbabwen ja Sambian rajalla.

Putous on noin 1600 metriä leveä ja noin 107 metriä korkea.
Putoukset kuuluvat UNESCO:n maailmanperintökohteisiin.

David Livingstone, skotlantilainen löytöretkeilijä, löysi ensimmäinsenä eurooppalaisena  putoukset 17.3.1855 ja  nimesi ne kuningatar Viktorian mukaan.
Putousten yhteyteen on Cecil Rhodesin toimesta rakennettu silta vuonna 1905 George Hobsonin suunnittelemana. Valmistuessaan silta oli maailman korkein.
Sillan sijaitessa kahden maan rajalla, se linkitti näin ollen maat ja helpotti rajanylitystä. Itse silta on niin sanottua no mans land-aluetta.



 
Otimme höyryjunan Victoria Falls hotellilta sillalle, mikä on no man´s land-aluetta ja siellä ei tarvitse passia. Rajalla vain ilmoittaa menevänsä katselemaan maisemia sillalta.




 Sambian puolella sillan kupeessa on päivisin kahvila ja ilmainen museo sillan historiasta. Siellä meille oli itse G. Hobson (näyttelijä ;) ) pitämässä pienen infon sillan rakennusvaiheista.




 Putouksia todella kannattaa käydä katsomassa mahdollisimman monesta vinkkelistä. Zimbabwen puolelta näkee putouksista isoimman osan ja siellä myös sijaitsee David Livingstonen patsas.









Kävelyreitin lopuilla on Danger Point-näköalapaikka, siellä kävellessä oli kuin olisi ollut rankassa sademyrskyssä. Vesi kuohuu niin korkealle ja niin lähellä tulvakauden aikaan. Itse kastuin aivan totaalisesti, mutta oli se sen arvoista.




Sambian puolelta olimme todella hyvään aikaan putouksilla, Lunar Rainbow (suom. kuun sateenkaari).
Sateenkaaria muodostuu yleensä auringonvalossa, mutta tarpeeksi voimakas kuunvalo voi myös mahdollistaa niiden havaitsemisen, kuten täysikuun aikaan. Värit voivat olla himmeämpiä tai erottuvat tuskin lainkaan ja värinäkömme on vielä heikompi pimeässä. Kuun kaari hohtaakin yleensä usein valkoisena. Näky oli todella todella vaikuttava. Puisto on auki täydenkuun päivänä, päivä ennen ja jälkeen ja sinne kannattaa mennä ilta kahdeksan jälkeen ja toivoa että on selkeä taivas. Tammikuusta toukokuuhun ovat parhaimmat ajankohdat kokea tämä elämys.





Helikopterilento oli aivan ehdoton, ei tullut kysymykseenkään ettemme menisi.Vaihtoehtoina oli 15 minuuttia ja 25 minuutti kuten jo kerroinkin. Googletimme ja mietimme kumman ottaisimme. Ei mennyt kuin muutama minuutti ja kumpikin oli samaa mieltä, ottaisimme pidemmän lennon. Siinä olisi aikaa ottaa kuvia mahtavista maisemista ja nauttia itse lennosta.
Kopterit ovat neljä- tai kuusipaikkaisia. Lentäjän viereen eteen pääsee yksi (ja se on muuten paras paikka!) ja takana on kolme paikkaa vierekkäin tai isommassa 2+3. Joku joutuu siis aina keskelle. Meillä kävi aivan täydellinen tuuri. Lentomme oli neljäpaikkaisella, itse pääsin eteen ja ystäväni ikkunan viereen toiselle puolelle. Saisimme siis kummaltakin puolelta kuvia ja yllärinä jalkojeni alla oli vain lasia..pääsin siis ottamaan kuvia suoraan alaspäinkin.
Pidempi lento sisälti kierroksia putousten yllä ja vielä lenkin kansallispuiston yllä. Bongasimme eläimiä ilmastakin!







Meiltä jäi kokematta mm. Livingstone Island ja Devil´s pool ja siinä on jo kaksi todella hyvää syytä lähteä uudestaan reissuun! Vesi oli aivan liian korkealla, että joella olisi päässyt niin lähelle putousten reunaa, joten se oli mahdotonta toteuttaa. Paikalliset sanoivat että suunnilleen elokuusta eteenpäin olisi mahdollisuus päästä uiskentelemaan Devil´s pooliin. Silloin virtaus on pieni kuten veden määräkin ja luonnon altaaseen putousten reunalla voi mennä hakemaan pientä adrenaliini pyrähdystä!


Victorian putoukset eivät ole korkeimmat tai leveimmät maailmassa, mutta niiden väitetään olevan suurimmat. Joka tapauksessa kokemus oli mieletön!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti